Viime vuoden roskislöytö

Monina vuosina olin etsiskellyt kirppareilta vanhanaikaista herätyskelloa koristeeksi. Minussa niissä on jotain ihanaa ajanpatinaa ja tunnelmaa. Kuitenkin havaitsin, että moisista ryökkäleistä joutuu jopa kirppareilla maksamaan jotain 20 euroa.
Kerran kuitenkin Kiuruvedellä asuessani sattuin viemään roskia roskikseen ja huomasin siellä taulun. Asiaa tarkemmin tutkiessani, tajusin, että taulun alta löytyy, vaikka mitä muitakin aarteita, vanhoja nukkeja, astioita, pelejä, kattiloita, avaamattomia lahjoja jne.. Mutta kuitenkin pian käteeni tarttui ihana vanhanaikainen herätyskello. Toimiva se ei ole, mutta juurikin sellainen mitä hain, nyt se on koristeena pöydässäni.

Inhottavaksi tämän jutun saa sen, että parin päivän päästä, sain kuulla, että naapurirappusani oli kuollut nainen, jonka koko omaisuuden sukulaiset olivat kantaneet roskikseen. Tuntui jotenkin pahalta, kun olin ottannut tavaroita, mutta toisaalta tuntuu, että pelastinkin tavallaan toisen ihmisen muistot. Ihmetystä minussa herätti se, että kaikki tavarat oli viety roskikseen, vaikka samassa talossa sijaitsi kirpputori. Tämä sai minut jotenkin tajuamaan, että loppuunsa se krääsä mitä ihminen elämän aikana kerää ei loppujen lopuksi merkitse mitään. Toisaalta kuitenkin tulin onnelliseksi löydöistäni, joten oliko niin tarkoittettu? Ehkä joku muu minun kuolemani jälkeen löytää tavarat toivon mukaan kirpparilta tai roskiksesta. Eräänlaista kierättystä sekin. Nyt tuli jotenkin haikea olo. Eikä tästä tekstistä pitännyt tulla, kuin muutama lause, mutta olkoot.

Löytämämi herätyskello