Aikamatkailua 80-lukuun

Ai niin minua odotti kiva yllätys täällä maalla. Äiti oli ostanut minulle kirjaston poistettavista kirjoista olleen 80-luvun elokuvista kertovan kirjan. Kirja on The Movies Of The Eighties ja sen on kirjoittaneet Ron Base ja David Haslam. Kirja kertoo laajalti 80-luvun hitti elokuvista, niiden tekijöistä ja näyttelijöistä. Kirjassa on hauskoja tarinoita miten elokuvat menestyivät ja miten Tom Cruise nousi 80-luvun halutuimaksi elokuvanäyttelijäksi. Kirja on oikea paluu muistoihin, kun se kertoo paljon niistä elokuvista mitä lapsena tuli katsottua. Nyt tekee mieli rynnätä leffavuokraamoon vuokraamaan kasa 80-luvun elokuvia.

Aivan mahtava kirja kaikille leffafaneille.

Kirjassa on mielenkiintoista triviaa 80-luvun elokuvista. Kirja sisältää myös mahtavia kuvia elokuvista niiden tekijöistä ja tietenkin näyttelijöistä.

Never Ending Story

Yhtä-äkkiä mieleeni juolahti lapsuuteni yksi lempi elokuvista Newer Ending Story! Rupesin pohdiskelemaan tuleekohan siitä nyt 2000-luvulla uutta versioita 3-deenä! En tiedä onko sitä jo tehty. Oletko sinä katsonnut koskaan kyseistä elokuvaa? Minua eniten elokuvassa viehätti musiikki ja se lentävä koira!

En tiedä toimisiko elokuva samanlailla, kuin aikoinaan! Musiikki toimii yhä! Ja kaikille tärkeä viesti tässä biisissä: Reach the stars fly your fantasy! Kurkota tähtiin ja lennä unelmiisi! Tehkäämme kaikki samoin ja eläkäämme unelmamme todeksi!

Taking Milk At Woodstock

Katsoin viime viikolla sellaiset elokuvat, kuin Taking Woodstock ja Milk. Ne ovat ilmestyneet vuokrattavaksi jo joku aika sitten ja pyörivät tällä hetkellä Canalilla. Taking Woodstock olin jo nähnyt aikaisemmin. Ja silloin odotukset olivat liian suuret. Petyin suuresti. Toisella kerralla mieleni teki äkkikäännöksen. Ehkä se johtui siitä, että ei ollut liian suuria odotuksia. Vaan katsoin elokuvan uudesta näkökulmasta ja ihastuin suunnattomasti. Eihän oikeaa Woodstockkia voikkaan samoin kertoa, mitä se on ollut oikeasti. Ohjaaja Ang Lee on jälleen kerran tuonnut elokuvaansa tunnelmaa ja tiettyä haikeutta. Amerikkalaiset maisemat kylpevät vihreydessään ja 60-luvun lopun kyläpahanen on kuvattu todella aidon tarkasti. Henkilöhahmot ovat, kuin suoraan 60-luvun sydämmestä ja monet hahmothan on oikeista henkilöistä! Suosittelen elokuvaa lämmöllä ikihippeille ja 60-lukun perään haikaiville.

Milk taas oli upea elokuva, mutta paljon rankempi, kuin Taking Woodstock.

Niin kirjoitin tämän postauksen Oikeasti Lokakuussa. Postauksen kirjoittaminen oli jäännyt syystä jos toisesta kesken ja nyt en muista mitä Milkistä piti sanoa, mutta ajattelin julkaista Postaukseni nyt. Parempi myöhään, kun ei milloinkaan!

Taking Woodstock kuva alunperin tältä sivustolta.

Viettelyn keiju

Tänään olemme siirtänneet kelloja taaksepäin. Nyt meillä on tunti enemmän aikaa päivässä. Jotenkin tuntuu, aina kun kelloja siirrettään suuntaan tai toiseen, että jotain uutta tapahtuu! Uusi aika alkaa. Ja nyt aistin, että oudot magiiset ja mysteerit voimat jylläävät ympärillämme.
Monta vuotta sitten ostin ihanan keijukorun, mutta pari vuotta sitten hävitin sen muuton yhteydessä. Se koru oli minulle erittäin rakas ja tärkeä. Tänään, piipahdin kämppikseni kanssa kirpparilla ja mitä myyjällä olikaan lasin alla. Samanlainen keijukainen, jonka hävitin pari vuotta sitten. Minun oli ostettava se itselleni, koska siinä on jotain taikaa. Ja aina jokin tavara merkitsee enemmän, kun niissä on jotain mystistä voimaa yllä.

Viettelyn keiju palasi takaisin kotiin!

Mukana olleessa pakkauksessa kerrottaan Keijuttaresta seuravaa:
"Viettelyn Keiju
Keijut ovat taianomaisia olentoja, joilla on maagisia voimia. He kuvastavat luontoa ja edustavat mysteerejä ihmismielen käsityskyvyn yläpuolella.
Tämä keiju auttaa Sinua viettelemään ihmisen, joka mielyttää Sinua. Keijun taianomainen avustus antaa Sinulle rohkeutta toimia."

Arjen pieniä taikoja, jotka piristävät kummasti.

Mitä sinä teit muuten Halloweenninä? Minä olin rauhassa kotonani katsomassa elokuvia. Katsoin jälleen kerran Twighlight leffat,ne jotka ovat ilmestyneet dvd:lle ja teki niin Eetvarttia että!

Lue myös tämä postaus.

Mitä tapahtuikaan 23.4.2010?

Kerroin silloin tällaista toisessa paikassa.
Katsoin juuri äsken sellaisen elokuvan, kuin Disco Pigs. Kertoi ystävien liiallisesta ystävyydestä ja rakkaudesta. Elokuvan tarina oli ihan hirveä. Elokuva oli todella vaikea katsottava. Vaikka kaunis se oli kuvaukseltaan ja näyttelijä suorituksiltaan. Minusta voimakkaan roolin teki Cillian Murphy, joka vaan oli aivan upea. Hän sai roolihahmollaan tuotua niin monta tuntemusta esiin ja samoin tunteita katsojan tunteita roolihahmoa kohtaan. Niin ärsyttävä, liian kaunis, neitseellinen ja tyypillinen mies. Ja kuitenkin niin suloisen hörhö.
Huh mikä elokuva..
Mutta niin, kyllä tahtoisin maistaa miltä kielenpäässäni maistuisi Cillianin niin ihanan vadelman punaiset ja täydellisen muotoiset huulet.
Cillianissa on muutenkin yhtäaikaa jotain ällöä ja jotain niin kiehtovaa, että sitä ei voi vaan tajuta.
Ja miten ihminen jää toisten olemukseen ja kasvoihin koukkuun? Anteeksi sekavuuteni, mutta liikaa kahvia jälleen kerran.

Kuva Disco Pigs leffasta

Cillian Murphy vaikuttaa aina. Hän onkin kaksonen horoskoopiltaan.

Velvet Goldmine

Tiedättekös ystäväiseni mitä? Minun suosikki leffoihin kuuluu ehdottomasti Velvet Goldmine. Se on kuin fiktiivinen tarina David Bowien elämästä ja siihen on samaan aikaan yhdistetty kaikki mahdolliset elementit 70-luvun glamrockista. Oletko sinä katsonnut kyseistä elokuvaa ja jos olet mitäs pidit elokuvasta? Velvet Goldminen päätähtenä nähdään Jonathan Rhys Myers.

Prettiest Star by bellagodiva on polyvore.com

oscar wilde so vain

Brian Slade by bellagodiva on polyvore.com

oscar wilde man is least himself...

Keltainen toukokuu...

Ohoh! Ihmeitä tapahtuu. Sain siivottua huoneeni. Olen ollut viime aikoina aivan netinorja ja töiden joten olen unohtannut kokonaan ympäristöni missä asun. Tänään olin reipas ja siivosin musiikin tahdittamana huoneeni. Mistä tulikin mieleeni, että minun Pink Floydin Echoes albumin 2 cd-levy ei toimi. Suru puserossa.Loistava kokoelma Pink Floydin parhaista biiseistä samalla levyllä. Ja minulle tärkeä biisi Shine On Your Crazy Diamond on juuri siinä! ITKU!
Niin ja olenkos muuten täällä kertonnut, että joku aika sitten, kuukausi kaksi vaihdoin huonetta kämppikseni kanssa. Joten nyt olen keltaisen huoneen asukki. Muutto jännitti paljon ja olin viime tipassa perua koko homman, vaikka itse sitä taisinkin ehdottaa. Muutto oli oikea ratkaisu, ja kaikki ystäväni ja tuttavani ovat sanoneet, että tavarani sopivat paremmin keltaiseen huoneeseen, kuin siniseen. Sininen on minun lempivärini tosin. Ehkä keltainen väri on enemmän 70-luvun väri, joten kaikki 70-lukumaiset tavarani sopivat tähän huoneeseen täydelisesti! Ja koska olen kesän lapsi keltainen väri tekee minulle hyvää näin päivien lyhentyessä.
Keltaisen värin saattelemana tuli yksi juttu vielä mieleen, katsoin eilen sellaisen elokuvan, kuin I Love You Phillip Morris. Elokuvaa tähdittävät Jim Carrey ja Ewan McGregor. Huippu komedia pitkästä aikaan. Suosittelen elokuvaa lämpimästi Jim Carreyn ystävile. Hän on siinä taas aivan itsensä.

Olmeilua keltaisessa huoneesani.

Pieni vilkaisu vielä keltaiseen maailmaani.

Jim Carrey ja Ewan McGregor mielenkiintoisissa rooleissa elokuvassa I Love You Phillip Morris!

Jos kiinnostaa minkälainen oli vanha huoneeni klikkaa tästä.

Empire State Of Mind

Tänään kävin katsomassa elokuvateatterissa paljon kohutun suosittuun sarjaan perustuvan elokuvan Sinkkuelämää 2:sen. Sinkkuelämää 2: sta katsoessa tuli sellainen olo, että haluaa lähteä matkoille, tai muuttaa asumaan New Yorkiin. Elokuva oli yöstä päivään glamouria jaloista kaulaan saakka, tavallisene arkiongelmiineen. Sinkkuelämää 2 on kyllä aivan täysin tyttöjen elokuva, jonka parhaiten ymmärtää, kun ei heitäydy liian kyyniseksi elokuvaa kohtaan, vaan jättää aivonsa narikkaan ja lähtee tarinaan mukaan täysin sydämmin. Onhan Carrie välistä lohduttoman pinnallinen ja turhamaisuuksia täynnä, mutta eikö sitä joskus saa olla? Suosittelen elokuvaa sarjan ystäville ja muodin! Niin Sex And The City alkoi upeasti Alicia Keysin biisillä Empire State Of Mind, joka kuultiin elokuvassa myös myöhemminkin.

Sinkkuelämää 2:sen elokuva juliste

Lisää elokuvanteatteriin todellisuutta pakenimista kesällä on tulossa sellaisten elokuvien myötä, kuin: Inception jossa uni on rikospaikka ja twighlight saagan eclipse osa. Joten paljon on pakenemisia tiedossa. Ja ai niin Inception ei ainoastaan näyttännyt hienolta sen erikoistehosteiden takia, mutta siinä on mukana minun kaksi suosikki mies näyttelijää Cillian Murphy ja Joseph Gordon Levitt. Nams. Niin ja sen on ohjannut sama, ohjaaja, joka teki Yön Ritarinkin. Joten joten leffateatteriin suuntaa tämä tyttö, kun se tulee!

Inception elokuvan juliste. Käy kurkkaa traileri täältä.

Savon Mualla

Savon mualla olen jälleen henghtämässä kaikesta kaupungin hälystä. Kuitenkin olen onnistunnut jo koluamaan muutaman kirpputorin läpi. Ja mitä tarttuikaan pieniin sieviin kätösiini. Ihania kahvikuppeja 70-luvulta, verhot ja kivoja postikortteja, joita voin käyttää sisutukseen.

Tämä kiva punainen lasista tehty kahvikuppi lähti mukaani kirppikseltä vaan 50centillä. Pidän sen hassuista kuplista ja väristä. Kaulakoruni on Kooky Gemsin ja ostettu Oulun Kaupasta. Tällaisia kuppeja löysin kaksi yhteensä vain 80 centtiä. Pidän kuvioinnista. Väritys ei ole ehkä ihan mieleinen, mutta on tuo silti niin raju, että se piti saada.

Maalla olessani olen myös innostunnut kuuntelemaan sellaista bändiä, kuin Sparks. Olen kyllä aiemminkin kuullut yhtyettä, mutta nyt innostuin siitä vasta toden teolla. Tässä linkki heidän hassun hauskaan biisin ja aivan mahtavaan This Town Ain't Big Enough For Both Of Us! Tule muuten hiukan mieleen The Whon jonkun biisin alku. The Who:hon muuten ihastuin tässä taanoin aivan olan takaa, kun katsoin heidän rock-ooperansa Tommyn! Suosittelen kaikille.
The Whon Tommy elokuvan kansi. Elokuva on jotain aivan uskomatonta. Oletko sinä nähnyt Tommyä? Mitäs pidät löydöistäni?

Moonage Daydream

Glamrockista minulle tulee mieleen automaattisesti 70-luvun kovimmat artistit ja yhtyeet, kuten David Bowie, Roxy Music, Lou Reed, ja Marc Bolan. Tietenkin Glam Rockiin kuuluvat kimaltavat meikit, höyhenpuuhkat, korkeat korot, ja mitä hurjimmat asu kokonaisuudet. 80-luvun glamrock bändeiksi voi luokitella New York Dollsit, Hanoi Rocksin ja jopa Mötley Crüen. He veivät glamrockin mitä rockahtavampaan ja kovempaan tyyliin niin musiikillesti, kuin ulkoisestikkin. Tämän päivän GlamRockin edustajista minulle ei tule mieleen kuin The Ark ja Iamx. Toisaalta monet bändit voisi luokitella glamrockiksi jos siihen riittää kimalle ja hyvä rock musiikki. Joten lasken mukaan vielä Gossipin. Glamrock myös kyseenalaistaa musiikoiden seksuaalisen suuntautumisen heidän transeksuaalisensa tyylinsä takia.

Upeat Marc Bolan, Lou Reed, Roxy Music ja David Bowie 70-luvun kuuluisimmat glamrockkarit.

Entäpä sitten Glamrockin elokuvat? Minusta näitä edustavat ehdottomasti Velvet Goldmine, Rocky Horror Picture Show ja Breakfast on pluto. Kaikki yhtä loistavia elokuvia, joiden tarinan kulkua siivittää musiikki. Velvet Goldmine on saanut vaikutteita selkeästi David Bowien hahmoista. Jonathan Rhys Myersin hahmo Maxwell Demonhan on, kuin uusi Ziggy Stardust. Rocky Horror Picture Show taas on tehnyt kauhusta parodiallisen musikaalin, joka ei aikoinaan menestynyt, mutta minusta se on yksi 70-luvun parhaista GlamRock elokuvista. Breakfast on Pluton tarina on kaunis, joka leikittelee yleisönsä kanssa. Kaikkia näitä elokuvia yhdistävät kauniit pojat meikeissä.

Breakfast on Pluto, Velvet Goldmine, ja Rocky Horror Picture Show.

Minä tunnustaudun glamrockin faniksi. En tiedä, mikä minut on saanut siinä niin valtoihinsa. Onko se musiikki? Meikki? Kimaltavat ja röyhelöiset vaateet? Jotain sanoinkuvaamatonta siinä on. Ja minusta oikea GlamRock aika oli 70-luvulla, kun artistit poksahtelivat tähtiin uudella tyylillänsä. Nykyään kaikki tuntuu toistolta. Tosin minua ei haittaa, kun Ola Salo astuu lavalle päällään mitä ihanin höyhen puuhka asu jollainen on nähty kuvissa Brian Enon päällä.

Tämän ajan ehkä tunnetuin GlamRockstara Ola Salo. Copyright of the photo BellaGodiva

Ihanan arkinen elokuva

Kävin viime viikon sunnuntaina katsomassa elokuvan 500 days of summer elokuvissa. Heti elokuvan alussa kerrotaan, että se ei ole rakkaustarina, vaikka poika tapaakin tytön. Elokuva on ihanan arkinen. Siinä seikkailaan, kerrankin tutuissa paikoissa, kuten Ikeassa ja kerrottaan asiat kerrankin niinkuin ne on. Musiikki on tärkeänä osana elokuvaa. Pidän elokuvan hassusta kertomatavasta ja upeista päätähdistä jotka ovat Joseph Gordon-Levitt ja Zooey Deschanel joka esittää Summeria. Suosittelen elokuvaa erilaisen "romanttisen" komedian etsijöille. Tässä se on.

Ihana elokuva jolle annan heti kätellyssä viisi tähteä, enkä laske niitä alas edes siksi, vaikka elokuvan aikana menin nauttimaan combo aterian jonka 0,8l? pepsi maxi aiheutti minulle kamalan vessahädän ja koitinkin käydä vessasta, mutta menin ovelle joka ei avautunnut minulle. Sitten ystäväni naureskeli minulle, että menin aivan väärään suuntaan. Tätä ei ole koskaan sattunnut minulle aiemmin.

Elokuvan posteri täältä.

Joseph Gordon Levitt by BellaGodiva on Polyvore.com

Joseph Gordon Levitt on tullut tutuksi aikoinaan Kolmas Kivi Auringosta sarjasta. Sen jälkeen hän on tehnyt useita elokuvarooleja, jotka ovat olleet aika vaikeasti lähestyttäviä, mutta minun mielestä upeita suorituksia.

Thelma & Louise

Muistitko katsoa Sub tv:ltä tämän viikon maanantaina Thelman & Louisen? Minä katsoin vahingossa tosin, kun en tiennyt, että se tulee silloin. Se on yksi minun "All Time Favorite movie" ja koskettaa joka katselukeralla. Varsinkin kohtaus jossa Thelma & Louise ajavat yöllä ja taustalla soi Marianne Faithfull Ballad of Lucy Jordan. Upea elokuva. Suosittelen kaikille jotka sitä eivät ole katsonnut. Nykyään se voi olla monelle liian ysäri. Tarina ja näyttelijät ovat kuitenkin niin loistavia, että se ei haittaa.

Thelma & Louise. Pääosia elokuvassa tähdittävät Susan Sarandon, Geena Davis, Harvey Keitel ja piipahtaapi Brad Pittkin komeilemessa elokuvassa.

Mitä sinä pidät Thelmasta ja Louisista?

"Odotanko turhaan sittenkin..."

Odottaa

1. Tim Burtonin uutta elokuvaa Liisa Ihmemaassa

2. Kaikkien centtien käyttöön ottoa Suomessa

3. Q-stockia

4. Siivojaa. Kodinhoitajaa. Miestä siis.

Tim Burtonin Uudesta elokuvasta Alice In Wonderland.

Kuva alunperin täältä.

SLUMDOG MILLIONAIRE

Katsoin muuten maanantaina Slummien Miljonääri elokuvan. Joka on aivan kertakaikkisen ihanan elämänmyönteinen elokuva pitkästä aikaa. Suosittelen lämpimästi.

Elokuvassa Slumdog Millionaire on upea musiikki.

Green Day

Tänään asukokonaisuuteni oli musta vihreä. Nyt tuli pikkuisen tärähtynnyt kuva tänne, mutta koittakaa kestää. Kävin muuten katsomassa tänään Dan Brownin kirjasta tehdyn Enkelit ja Demonit elokuvan.Jatkoa siis Da Vinci Koodille. Oli ihan keskiverto leffa. Kyllä sen siis katsoi, mutta ei ollut kauhean mieleenpainuva, ja luultavasti toimii kirjana paremmin. En kerennyt siis lukea kirjaa ennen elokuvaa.

Helmet ostettu Maxi Makasiinista panta Kreetalta, pusero lainassa kämppikseltä, oli sotkeutunnut minun pyykeihini niin luulin eka omaksi. Hameen ostin Kiuruvedeltä Satuhunnusta jossa se on myös tehty 70-luvun pöytäliinasta. Hinta oli 26 euroa, mutta en voinnut vastustaa, kun noin upea kuosi ja ihanan värinen.

Tässä vähän näkyy paremmin tuo hameen kangas, panta ja helmet, rannerenkaat ostettu 20 centillä kirpputorilta muutama vuosi sitten.

Lopuksi oli pakko ottaa meidän kämpän psykedeelisestä tyynystä kuva, joka löytyi kämppiksen mummolan aitasta. Aivan mahtava graafikka ja värit.

Drag Me To Hell

Kävin eilen katsomassa elokuvateatterissa Sam Raimin Drag Me To Hell leffan. Ensimmäisen kerran ikinä säikyin kauhuelokuvan aikana niin, että tuntui on pakko päästä pois teatterista. Huh! En usko, että elokuva olisi toiminnut kotona katsoessa, mutta elokuvateatterissa Drag Me To Hell toimi. Äänet pelästyttivät todella, ja niillä elokuvassa olikin leikitelty todenteolla. Minusta oli ihanaa, kun tämä leffa oli tehty vähän kieli poskella, mutta se teki siitä juurikin loistavan! Jännitys säilyi loppuun asti. Paljon oli yllätyksiä, plus perinteisiä kauhuleffa clicheitä, mutta oikealla aseenteella elokuva toimii. Annan Drag Me To Hellille kauhuleffa saralla viisi Marttaa viidestä!

Elokuvan Drag Me To Hell leffaposteri

Suosittelen tästä elokuvakokemuksesta oppineena, että katsokaa kauhuelokuvat elokuvateattereissa, siellä ne toimii! Lisämausteen antaa elokuvan katseluun leffateattereissa se, että katsot elokuvan pimeässä salissa tuntemattomien ihmisten kanssa.