Katsoin viime viikolla sellaiset elokuvat, kuin Taking Woodstock ja Milk. Ne ovat ilmestyneet vuokrattavaksi jo joku aika sitten ja pyörivät tällä hetkellä Canalilla. Taking Woodstock olin jo nähnyt aikaisemmin. Ja silloin odotukset olivat liian suuret. Petyin suuresti. Toisella kerralla mieleni teki äkkikäännöksen. Ehkä se johtui siitä, että ei ollut liian suuria odotuksia. Vaan katsoin elokuvan uudesta näkökulmasta ja ihastuin suunnattomasti. Eihän oikeaa Woodstockkia voikkaan samoin kertoa, mitä se on ollut oikeasti. Ohjaaja Ang Lee on jälleen kerran tuonnut elokuvaansa tunnelmaa ja tiettyä haikeutta. Amerikkalaiset maisemat kylpevät vihreydessään ja 60-luvun lopun kyläpahanen on kuvattu todella aidon tarkasti. Henkilöhahmot ovat, kuin suoraan 60-luvun sydämmestä ja monet hahmothan on oikeista henkilöistä! Suosittelen elokuvaa lämmöllä ikihippeille ja 60-lukun perään haikaiville.
Milk taas oli upea elokuva, mutta paljon rankempi, kuin Taking Woodstock.
Niin kirjoitin tämän postauksen Oikeasti Lokakuussa. Postauksen kirjoittaminen oli jäännyt syystä jos toisesta kesken ja nyt en muista mitä Milkistä piti sanoa, mutta ajattelin julkaista Postaukseni nyt. Parempi myöhään, kun ei milloinkaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti