Paluu menneeseen ja paluu kaupunkiin

Jokunen vuosi sitten löysin kirpputorilta pari Virkkaus- ja Neuletyöt lehteä. Toinen niistä oli vuodelta 1959 ja toinen 1967. Niiden lisäksi löysin myös Stil ompelukirjan, joka on vuodelta 1949. Lahjoitin ne äidille silloin, koska tiedän, että äiti tykkää vanhoista käsityölehdistä ja käsityökirjoista. Itsekin pidän vanhoista lehdistä. Niissä on ihanat kuvat, ja niiden kautta pääsee hetkeksi aikaa ajassa taaksepäin aikaan jota, ei ole itse koskaan kokenut. Tosin minusta tuntuu, että olen ollut entisessä elämässäni 50-70 luvulla olemassa jonain ihme hippityttönä, sillä innostun tuon vuosikymmenien jutuista aina niin paljon. Niistä tulee kotoisa olo. Uskon myös, että olen ollut elossa renessanssi aikana, jolloin ihmisten keksintövimma oli huipussaan! Uskotko sinä, että ihminen on kokenut entisiä elämiä ja syntynyt uudestaan maailmaan?

Upean väriset vanhat lehdet. Lehti, jonka kanta koristaa tyttö punaisissa vaateissa on vuodelta 1959, ja toinen lehti on vuodelta 1967.

Stil ompelukirja on peräisin vuodelta 1949. Ihana kansikuva vai mitä?

Stil ompelukirjan takakannesta löytyy mainos Husgvarna ompelukoneesta, joita moni himoitsee nykyään omaan kotiin ihan koristeeksi ja muistoksi menneiltä ajoilta.

60-luvun lehden ihanan värinen aukeama! Miten nuo värit, onkaan noin tuoreen näköiset?

Tämäkin aukeama on 60-luvun lehdestä. Tässä on kontrastina käytetty mustavalkeita kuvia vihreän väristä taustaa vasten.

Ajankohtaisia aurinkoisia talvikuvia esittelee meille 1959 vuoden lehti.

Lehtien aukeamakuvat otin muuten potkukelkkaa vasten. Nyt maalla kyläillessäni olen hurruuttellut menemään potkukelkalla pitkästä aikaan. Varmaan parikymmentä vuotta sitten olen viimeksi potkuria käyttänyt, eli aivan pikkutyttönä.

Parin tunnin päästä alkaakin paluumatka Ouluun. Tuleepa ikävä taas maaseutua, täällä olen tavannut ystäviäni ja perhettäni ja ulkoillut todella paljon ja hengittänyt raitista ilmaa. Pian alkaa paluu kaupunkilaiseksi. Sitä on vaikea kertoa, mutta elämä on niin erilaista maalla ja kaupungilla. Olen kyllä etuoikeutettu, että saan kokea molempia.

"Don't judge book by it's cover"

Tällä viikolla seikkailin tunteiden aallokoissa. Kävin ojan pohjalla ja nousin maan kamaralle aurinkoon. Onneksi auringon paisteessa jaksoin kierrellä, kirpputoreja.
Eilen kävin tosiaan kirpparilla ystäväni kanssa. Ystävälläni oli jo kori täynnä tavaraa ja minulla ei mitään. Luovuin jo toivosta kirpparilöytöihin. Sitten, sattumalta jäin selaamaan jotain kirjaa. Jonka huomasin maksavan vaan kolme euroa. Tarkemmin katsoessani kirjaa huomasin että, siinä on House and Garden lehtiä liimattu yksiin kansiin vuodelta 1951. Joten löysin mahtavan aarteen! Pian huomasinkin selailevani sitä oman kodin lämmössä.
Jännä miten vuodet ovat muuttaneet lehtien ulko-asua. Hirveästi piirrettyjä mainoksia ja joissa naiset puuhastelevat koti-askareiden parissa. Ihanimmilta näyttivät lehtien sivut, joissa oli värikuvia. Jossa kuviin on lisätty värit jälkeenpäin! Aika aarre!

Hiukan epäilyttävän näköinen kansi. Älä tuomitse sisältöä, kuitenkaan kannen peruustella.

Mitä sisältä paljastuikaan? House & Garden lehtiä vuodelta 1951!

Aito 50-luvun huone. Tuollaisia kaluisteita, koitan löytää omaan kotiini!

Lehtien kuvista voi ottaa vinkkejä sisustuksiin jopa nykypäivänäkin!

Arabian aarteita ja ihmeellisyyksiä

Edellisen jutun myötä äitini innostui esittelemään Arabian aarteita, joita en aiemmin edes ollut tajunnut, että ne ovat arabiaa. Ja taas on muuten hukassa monien astioiden nimet, suunnittelijat, ja vuosiluvut eli jos tiedät niin rohkeasti kertomaan vaan.

Tämä lautanen on ehkä 40-luvulta. Äitini on saannut sen äidiltään. Mummo on kertonnut aikoinaan, että lautanen on Kuopiosta ostettu. Lautanen on toiminnut pullalautasena kahvipöydässä ja on edelleen käytössä.

Arabialautasen leima, jossa näkyy, että tämä on käsinmaalattu. Leimassa lukee mielestäni Handpainted by Yy.

Tämän ihmeellisen arabia-astian sain iskältä muutama vuosi sitten joululahjaksi. Tunnistaako kukaan mikä se on? Ja onko tämmöisiä ollut Arabian tuotannossa useampiakin?

Voisiko se olla sinappi tai voi-astia?

Astian leima vaikuttaa, kuitenkin melko uudelta.

Arabian ruoka lautanen. Onko kenellekkään aavistusta tästä, että miltä vuosikymmeneltä tämä on ja minkä niminen?

Leimassa lukee: lasitteen suojaama koriste.

Arabian tarjoilulautanen, joka on isän äidiltä periytynnyt meille. Se on kakkoslaatua ja ehkä toisen maailmansodan jälkeinen, voi toki olla aikasempikin. Tietääkö kukaan minkä niminen vati on, ja miltä ajalta?

Tarjoiluvadin leima jossa näkyy se, että se on kakkoslaatua.

Mummoni häälahjat. Kaksi Arabialautasta, näillä ikää varmasti jo on, mutta taas heitän ilmoille samat kysymykset miltä ajalta ovat ja minkä nimisiä? Aika näkyy näissä.

Nämäkin lautaset ovat kakkoslaatua, mutta tunnearvoltaan ne ovat sitäkin huikeammat. Leima on painettu.

Toisen lautasen leimat, ja tässä näkyy, kuinka aika on koetellut lautasta.

Ja viimeiseksi Arabian uunikulho, joita meillä oli isompikin, mutta se on hajonnut käytössä. Tämä kulho on luultavasti 70-luvulta. Näitä löytyy tällä hetkellä paljon kirpputoreilta.

Uunikulhon leima.

Tuulahdus taas menneestä ajasta. Mitä tunteita sinulle Arabia herättää? Löytyykö teidän kotoa arabian aarteita? Mikä on sinulle rakas Arabian astia?

Vintagea

Voi voi. Nykyään taidan aina aloittaa näköjään blogitekstini voivottelemalla. Ei muuten, mutta eksyin pitkästä aikaa Posh Girl Vintage. Com in sivuille ihailemaan vaateita. Jotta en olisi yksin tämän tuskan kanssa (huomaatkaa ironisuuteni), päätin esitellä teille hyvät lukijani, minusta ihanimmat Posh Girl Vintagen sivuston mekot. Klikaathan kuvista niin pääset Posh Girlin Vintage. Comin sivuille näkemään mekoista lisätietoja.

Ihana Prinsessa mekko, jota on vähän duunattu. Minusta tämä on niin Rock ja samalla hempeä. Itse näen, että laittaisin tuohon jotain niittiä johonkin kohtaan. Niittivyön kanssa voisin nähdä mekkoa käyttävän. Harmi vaan tämä ihanuus oli jo myyty.

Toinen prinsessamekko. Näköjään luokittelen kaikki vaaleanpunaiset mekot Prinsessamekoksi.

Runoilijatytön kellomekko. Upea muoto ja nuo kellot helmassa, tekee tästä mekosta erikoisen. Mekko 0n 50-luvulta.

Margaret Smithin suunnitelema sienimekko 60-luvulta. Nythän on sieniä näkynnyt paljon vaateissa.

60-luvun minimekko, jonka erikoiseksi tekee sen grafiikka, johon on painettu Love Teksti.

Upea mekko 60-luvulta.

Mustapuna yhdistelmä toimii aina minun mielestä. Minulta löytyykin yksi punamusta mekko, pitäisi muuten ottaa siitä kuva tänne blogiini. Muistui nyt mieleen tästä mekosta.

Tämä mekon kuosi jotenkin pysäyttää, on se sen verran ällistyttävän upea! 60-luvulta.

Loppuun sitten hassunhauskat minimekot 60-luvulta. Tässä ensimmäinen, jossa ihastuttaa tuo kukkapääntie. Aivan loistava. Tällaisia lisää, ja erivärisinä kiitos.

Minimekko 60-luvulta. Huomatkaa hevoset helmassa. Sitten ei muuta, kun valkoiset saappaat jalkaan, tukkaa suurelle nutturalle, ja helmetkin voi vielä laittaa kaulaan ja eikun mennoksi!

Tässä vaan muutama ihana mekko, mitä enemmän Posh Girl Vintage. Comia selailee sitä enemmän sieltä aina huomaa ihanuuksia. Käykäähän katsomassa. Mitäs pidätte yllä-olevista mekoista muuten ? Minä voisin ottaa kaikki ja enemmän.