Mikä siinä on, silloin kun muuttaa uuteen kotiin miettii
ensimmäisenä tietenkin, että nyt on uusi alku.
Seuraavaksi ajattelee, että on aika tehdä uusia päätöksiä joissa tietenkin
pysyy kuten, pärjäänhän minä ihan muutamalla peruskalusteella, en tarvitse mitään
ylimääräistä, mutta kuinka silloin yleensä käy?
Ah ihanan alkeellista.
Ei vielä edes sänkyä ja tuoli ajaa yöpöydän virkaa.
Näkymä patjalta on ihanan avara vielä tässä vaiheessa.
Muutama perustarvike tasolla kuitenkin on.
Keittiössä ruokapöytä ajaa kahta asiaa. Työpöytänä olemista ja tietenkin ruokapöytänä toimimista.
Tiskiallas odottaa tiskiään.
Kunnes tuli aika, että sain ihanan retro ruokailuryhmän.
Ja ihanan puusohvan.
Ja pöydälle liinan ja sohvan eteen on ilmestynnyt patja jossa nukuin aluksi. Hmn.
Toiselle seinälle on ilmestynny lipasto, jonka ympärille on tullut tuoleja ja kirjoja.
Tässä näkymää siitä miltä minun kämppä nykyään suurinpiirtein näyttää. Eihän niitä kalusteita pitännyt hommatta, kuin pari.
Keittiökin on saannut kuvia kaappeihin ja oho olen saannut pakastimmenkin avuksi.
Loppuun lisään kuvan vielä uudesta matostani jonka dyykkasin. Näin sitä vaan kertyy tavaraa ympärilleen, vaikka ensin vannoo, että pärjään vähemmälläkin. Mutta onko sinulle rakas lukija tämmöinen tuttu ilmiö?