Sydämesi tulee kuntoon

Muistatko rakkauden tunteen? Se saa juoksemaan pitkin peltoja keskellä kurki pesueen. Kevät aurinko lämmittää kasvoille enemmän kuin koskaan aiemmin. Olet varma, että elämälläsi on tarkoitus. Kaikki hymyilyttää. Kävelet kadulla ja alat höpöttelemään tuntemattomille. Ja tuntemattomat alkavat juttelemaan sinulle. Olet rakkauden sanansaattaja. Olet rakastettava! Mikään ei voi satuttaa sinua. Leijailet korkeuksissa. Ainoa asia mikä voi päätä valuttaa alaspäin on suunnatton ikävä toista kohtaan. Ikävöidesäkin alat hymyilemään, kun muistat hänen ensi kosketuksen ensi suudelman, joka oli kuin silkkaa unta. Silloin tunsit, jännityksen sykkeen rinnassasi ja olit varma, että suudelmia tulee miljoona lisää tuolta unelmien prinssiltäsi, tai prinsessaltasi.

Vaihdatte numerot, hän pyytää ensin numeroita ja sitten esittääkin vastahakoista. Muutaman päivän päästä ihmeellisistä kosketuksista alat katselemaan puhelintasi epätoivoisen näköisenä. Milloin hän soittaa? Milloin hän laittaa viestiä? Epävarmuus valtaa sinut. Päätät ottaa vallan kätöihisi, ja laittaa viestin. Hän ei vastaakkaan. Silloin jo tiedät sen. Monen viikon päästä hän laittaa viestiä, mutta olet niin rakastunnut häneen ettet näe viestin kylmyyttä, koska muistat hänen tuoksun, kosketuksen, kaikki ne sanat, jotka hän ensi kohtaamisellaan sanoi. Tapaatte tämän jälkeen monesti. Olet yhtä hymyä. Ja olet varma asioista. Päässäsi näet häävieraat, hääpuvun ja hänet vierelläsi. Tätä jatkuu muutaman vuoden rakkautta. Huomaat, kuitenkin että asiat ei etenekkään. Olet edelleen sinkku. Sitten rohkaistut ja tajuat, että olet unohtannut kysyä häneltä yhden ainoan asian rakkauden huumassa. Mitä hän tuntee sinua kohtaan? Eräänä päivänä päätät kysyä, ja odotat aivan innoisasi, että hän sanoo, että hän haluaa alkaa seurustella kanssasi, mennä naimisiin tehdä lapsia ja kaikkea sitä mitä sinäkin toivot ihmissuhteelta. Rakkauden täytämykseksi. Mutta hän vastaakin kysymykseesi, ettei koskaan ole sillä tavalla kiinnostunnut sinusta.

Valahdat latialle, alat parkua. Ihan, kuin joku olisi repinnyt sydämmesi rinnastasi ja vielä paskonnut sen päälle ja kaupan päälle hypinnyt sen päällä niin, että se räjähtää tuhansiksi paloiksi. Tämän jälkeen tunnet, kuinka et ole ihmisenä minkään arvoinen, kuinka kukaan ei voi koskaan rakastaa sinua, kun hän ei tuntenutkaan samoin sinua kohtaan. Hän vei mukaanaan viimeisetkin inhimillisyydenkin rippeet ja paiskasi ne julmasti mereen. Olet likainen et jaksa huolehtia itsestäsi, et pysty syömään, et pysty hymyilemään ilman kyyneleitä. Tunnet, että kukaan ei olisi koskaan tuntennut samaa, kuin sinä. Olet loinen muiden joukossa.

Pian kuulet, että hän seurustelee jonkun kanssa. Se saa sydämmesäsi tuntumaan uuden tunteen, joka ei ole vieraillut siellä pitkään aikaan. Vihan. Katkeruuden. Miksi hän saa rakkautta, joka ei rakastunnutkaan sinua? Sinua, luonnonlasta, täydellistä kauneutta, viisautta, peitelemätöntä naiviuutta? Tahtoisit repiä hänet kappaleiksi. Sen sijaan purat vihan itseesi, otat veitsen käteesi, leikit sen kanssa, kuljettelet sitä pitkin täydellistä vartaloasi, tahtoisit tunkea sen sisääsi, ja viilellä kaikkialla sieltä mihin hänen kosketuksensa ei ulottonnut. Mutta sitten muistat, että hän kosketti sinua kaikialta. Leikitteli sinulla, kuin pikku marionettinukella. Piti sinua langoissaan salaa, parantaen itsetuntoaan. Alat kirkua, jähmettyt auringon paisteeseen toivoisit että paahdut siihen. Mutta sitten jokin tumma henkilö astuu eteesi. Et näe häntä kunnolla. Hän ojentaa kätensä. Tartut siihen ja nouset ylös. Hän hymyilee sinulle ja kuiskaa voimakaalla äänellään: Sydämesi tulee kuntoon. Silloin, et usko siihen, mutta tiedät sen olevan totta. Muutaman kuukauden päästä hymyilet taas niinkuin ennenkin, kävelet pitkin peltoja ja olet läsnä. Ja odotat taas prinssiäsi ja prinsessaasi. Ehkä ehkä vielä jonakin päivänä sinäkin koet sen. Aidon ja oikean rakkauden. The End.