Fiilaten ja höyläten

Tänään vihdoin pääsin kirppikselle ja sain itselleni ihanan ruskean laukun. Tosin minun ystäväiseni, oli niin kiltti, että oli käynnyt eilen varaamassa minulle juuri oikeanlaisen ruskean laukun. Mukaan lähti myös toinen laukku. Ihan vintagea. Ja niistä tuli yhteensä 5 euroa! Löysin myös ihanan Tamara Aladinin suunnitteleman Pöytä nimisen kermakon, josta maksoin myös 5 euroa. Se on ihana, enkä ole aikaisemmin sitä raskinnut ostaa, koska on ollut liian kallis minun budjetille.
Toiselta kirpparilta ostin muutaman lusikan. Sillä päätin, että nyt maalla olessani voisin niistä tuunailla itselleni kaulakoruja/riipuksia. Ja heti, kun pääsin kotiin rupesin hommiin. Sahasin lusikat poikki rautasahalla. Ja sitten hioin sahatun osan liipalla. Iskä joutui avustamaan lusikoiden taivutuksessa. Mutta niistä tuli kyllä upeita. Eilen tuunasin vanhasta tietokoneen Esc-näppäimestä itselleni sormuksen. Niin joo ja Jukka-Pojan Silkkii biisi soi päässäni!

Uusi sormukseni! Itse tehty! Hyvä minä!

Viattomat lusikat seisovat kauniissa rivissä autuaan tietämättöminä kohtalostaan!

Ensimmäinen lusikkakoruni!

Innostuin sitten tekemään muutaman riipuksen.

Ihana Tamara Aladinin suunnitelema kermakko. Joka on niin siro ja kaunis.

Noh siinä ne nyt on. Laukut. Veskat. Niitä jota ei naisella voi olla koskaan liikaa.

Vielä kerran laukut. Toiselta kulmalta. Ah autuutta. Kyllä maalla on mukavaa.
Ai niin mitäs tuumaat lukijani Olenko minä jo aivan seonnut täällä maalla?