Juhlateltan hämy humu

Eilen menin Oulun Lammassaareen katsomaan bändejä ystäväni Katjan kanssa. Sinne, kun oli pystytetty juhlateltta, jonne loppujen lopuksi aika harva ilmaantui kylmän sään takia. Tunnelma juhlateltassa oli hyvin intesiivinen. Esiintyjinä olivat Jarkko Martikainen, Radiopuhelimet sekä hurmaava ja lumoava Maria Lund.

Teltan ulkopuolelle oli laitettu koristamaan upeita maalauksia, kuin enteilemään tunnelmia ensi viikon taiteiden yöstä. Lippunmyynti koju oli, kuin suoraan 50-luvun tanssilavojen edestä. Näin ainakin uskon, koska enhän minä ole elännyt tässä maailmassa vielä silloin.

Juhlatelttaan, kun meni oli hyvin epätodellinen olo. Esiintyjät heijastettiin suurille ruuduille ja valot kilpailivat showstaan esiintyjien kanssa. Yleisö istui kiltisti tuoleissaan jotka olivat tuotu telttaan todennäköisesti jostakin koulusta. Jännittimme Katjan kanssa kovasti Jarkko Martikaisen keikkaa. Katjaa pelotti, että häntä saattaisi ruveta itkettämään, ja minä pysyin tyynenä siinä vaiheessa. Jarkko Martikaisen astuessa lavalle, oli hänestäkin aistittavissa jännittystä. Pian se, kuitenkin katosi yleisön taputuksien mukana kaukaiselle Kiinan maalle. Loppujen lopuksi siinä kävikin niin, että minä meinasin ruveta itkemään yhden Jarkko Martikaisen laulun aikana. Voimakkaasti tunteet lentelivät laulujen mukana. Jarkko Martikaisen jälkeen meidän piti lähteä vaihtamaan vaateita lämpimimpiin, kun itse kirjoittaja ei ollut tajunnut , että syksy on sittenkin jo saapunut.

Pipot ja villasukat päällämme palasimme Juhlatelttaan, jota nyt koristi kyntiläinen polku tähti taivas kattona yllä. Uudelleen astuasemme sisään meitä odotti lavalla upea mustaan mekkoon sonnustautunnut Maria Lund. Maria Lundin keikkaa ennen minulta loppui tietenkin patterit kamerasta, joten jätin kameran vaateenhaku reisulla Katjan luokse. Maria Lund valoitti upealla teatraallisella ja kuitenkin tunteellisella esiintymisellään. Oon voimissaan biisin aikana aloin jopa taputtaa mukana aivan rytmin vierestä. Hän muistutti myös upeilla tulkinoillaan hyvistä vanhoista elokuvista kuten Bagdad Cafe ja Cherbourgin sateenvarjot. Kertakaikkisen kauniit muistot jätti mieleemme Juhlateltan hämy humu ja lammassaareen näkymättömät lampaat.

Oulun on juhlien tunnelmissa pitkin syksyä.

Psykedeelissä tunnelmissa Jarkko Martikaisen kanssa. copyright@BellaGodiva

Sitten oikeasti onnistunut kuva Jarkosta. copyright@BellaGodiva

Laitetaan nyt ne kolme kuvaa koko reissulta, kun en muita kuvia saannut sitten otettua kiitos patterien. copyright@BellaGodiva

Tänä aamulla nappasin tällaisen kuvan Oulusta. Monelle surullisen tuttu näky. Joesta ongittu pyörä. Ja Ouluhan on tunnetusti pyöräily kaupunki.

Missing Home

On hirmuinen kiire jo kotiin, tahdon sisustaa huoneeni aivan uuteen uskoon. Kuopiossa olen taas käymässä ja kirppareilta löytyi mitä ihanimpia sisustus juttuja kämppääni. Sen verran jo valoitan uudesta sisustuksesta, että syksyn lämpimät värit oranssi ja punainen tulevat hehkumaan sinisessä huoneessani.

Huoneeni vain muutaman kuukauden jälkeen muutosta. Nykyään se ei ole noin siistiä päivää nähnyt pitkään aikaan, mutta se muuttuu. Upeat sini turkoosi violetit verhot löysin kirpparilta 2 euron 50centin hintaan. Siis yhteensä.

Myöhästynnyt launtain biisi on ehdottomasti Ismo Alangon veljen Ilkka Alangon bändin Neljän Ruusun biisi Itkupilli. Loistava biisi, ja aivan Neljän Ruusun alku-ajoilta, joten Ilkkan ääni on vielä ihanan säreilevä. Suosittelen.

Itkupilli biisi löytyy muun muassa Neljän Ruusun kokoelma levyltä Popmuseo. Kuvan alkuperä täältä.

Lauantain levy on Maria Lundin Ajan Sävel jossa on muuten Maria Lundin versio Itkupillistä. Levy vie suoraan 50-60-luvun tanssilavoille joissa tunelma on ennen kaikkea twistaava ja iloinen, vaikka monet biisit ovat alkuperäisesti paljon synkkempiä. Maria Lund tuo niihin mukaan, kuitenkin auringon ja leikkimielisyyden. Levyä en suosittele liian vakavamielisille.

Maria Lundin Ajan Sävel levy, jossa monet tutut suomalaiset biisit saavat uudenlaisen tulkinnan Maria Lundin käsittelyssä. Alkuperäinen kuva löytyy täältä.