Ajattelin tehdä postauksen uudesta ihanasta mekostani, jonka löysin joku viikko sitten kirpputorilta. Mutta en muistannut, että yksin kameran ajastimen kanssa kuvaaminen on tuskaa. Kämppikseni, kun sattui lähtemään maalle, joten en voinnut häntäkään pakottaa kuvaukseen. Noh lopputuloksena olikin enemmän minä ja tuolisessiot,kuin että minä ja uuh uusi mekkoni. Seuraavassa tulosta. Ai niin ja erehdyin tänään syömään maitotuoteita, joten mahani turposi palloksi. Ah autuutta, kun on se laktoosi-intorellansi? Miten se kirjoitettaan. Noh anyways.
Kuva1. Rukoushetkeni tuolilla. Mekko erottuu kunniakseen. Jotenkin.
Kuva 2. Tässä sentään on poseerauksen tuntua. Paras kuva näistä, mutta mekko jää kuitenkin vähän hämyiseksi.
Kuva 3. kantaa nimeä "Otahan hörpyt". En tiedä mitä hemmettin taidekuvaa ajattelin, mutta ei ei näin!
Kuva 4. Persetyrkky. Jestas sentään.
Kuva 5. Kyykkypissa. "Noh tuleeko sitä pisssaa?"
Kuva 6. Joo kyllä meikä tähän kuvaan mahtuu aivan hyvin! Niinpä niin.
Kuva 7. Draamattinen poseeraus kuva. Tulee joku patsas mieleen!
Siinäpä meikää tuolin kanssa. Eikä kun uuden mekon kanssa.
Noh mutta mekostani löytyy kaikkea kivaa. Kuten heppa ja sieniä ja kaikkea semmosta syksystä. Mitäs pidit mekostani?
Huom. Äitini, joka luet tätä postausta, älä järkyty kielenkäyttöäni. Ajattelin tuoda tähän postaukseen taiteellista ilmausta. Ja muille tiedoksi, kyllä minun äitini lukee tätä blogia. Ja niinhän muuten sinäkin teet! ;)
