Pakkasukon taidetta

Valon leikkiä

Tunnelmalliset kuvat tulevat auringon paisteessa.

Kukkona aarrekasan päällä

Kuten olen aiemminkin monesti todennut maalla sielu lepää ja luonto puhdistaa mieltä. Mutta onneksi maalta pääsee kylille, jossa on maailman parhaimmat kirpputorit. Se tuli todettua taas tänään, kun kantelin kahden maalaispitäjän kirppareilta kädet täynnä löytöjä. Tässä postauksessa ne löytöjen helmet.

Maalla olen välistä vähän liiankin maalla. Tuo sammakko oli ihan pieni aivan hyönteisen kokoinen.

Hengailen pupujen kanssa.

Siksi onkin hyvä päästä välistä kirpputoreja penkomaan. Ihailin tämmöistä pulloa ensin toisella kirpputorilla, jossa sillä oli hintaa 15 euroa, joten sinne se sitten jäi. Minun kotikonnuilla sijaitsevalta kirpputorilta huomasin samanlaisen pullon. Sainkin pullon 1 eurolla ja lasit sain vielä kaupanpäälle! Voitte vaan kuvitella minun onnen tunnetta ja hämmennystä siitä, että melkoisia sattumuksia jälleen kerran.

Pullon toista puolta koristaa kukko. Pullo ja kipot on muuten Lomonosovia!

Äitini teki löydön myös . Hän löysi tämän ihanan Kirppislöydöt talteen kirjan 2 eurolla 50centillä. Ja on aivan uuden veroinen. Kirja on ilmestynyt vuonna 2009 ja siinä on vinkkejä kirpputorilla käyntejä varten. Siihen voi lisätä myös omia muistiinpanoja.

Kirjassa on upeat ja inspiroivat kuvat. Kirjassa on myös kivoja tuunausvinkkejä!

Mitäs arvon lukijani tuumat minun ja äidin tekemistä löydöistä?

Luonto ja sen monet ihmetykset

Olin viime viikolla maalla ja vietin myös juhannuksen siellä perheen parissa. Tulin viime perjantaina takaisin kaupunkiin ja nyt minulla on kamala kaipuu takaisin maalle. Siellä näin kesällä sielu lepää. Ajattelinkin, että kunhan saan asioitua täällä kaupungissa niin palaan takaisin maalle. Seuraavassa kuvia, jotka otin maalta ja voin sanoa, siellä sitä elämää oli joka puolella.

Yhtä asiaa mietin, aivan kuin ötökät olisivat suurentuneet sitten lapsuudestani. Kuvaamani hämähäkin halkaisija oli noin 5 cm. Oletko sinä havainnut samaa arvon lukijani?

Luontoäidin helmojen kupeessa

Täällä maalla sitä oikein kuhisee elämää, joka puolella. Maalle tuleminen kaupungin pölyistä ja liikenteen melusta tuntuu aivan siltä, kuin tulisi johonkin luontodokumenttiin. Filmattavaa riittää, kun antaa itselleen ja ympäristölleen aikaa. Hassua miten ennen niin itsestään selvät asiat, kuten lintujen laulu, puut, puissa kasvavat naavat ja eläimet tuntuvat nyt jotenkin niin ihmeellisiltä. Niin kai se aika ja paikka muuttavat ihmisen näkökulmia.

Maalla jopa isosta lätäköstä voi löytää luonnon pieniä ihmeitä. Kuten tässä kuvassa näkyy sammakon kutua.

Sammakon vauvoja.

En ollut yksin. Kaislikossa todellakin suhisee ja kuhisee.

Perhosia liihotteli ympärilläni, vaikka minkälaisia.

Lapsena ulkona leikissäni olin unohtanut nukkeni ulos. Ja miten nukelle oli käynytkään. Enää siitä ei ollut jäljellä enää, kuin pää. Nyt se sopisi hyvin kauhuelokuvan rekvisiitaksi.

Metsään oli heitetty pullo. Se näytti nyt luonnon omalta pieneltä kasvihuoneelta, kun sinne oli ruvennut kasvamaan kukkanen.

Näin myös elämän nurjan puolen. Höyhenkasa on ollut, jokin aika sitten kaunis eläväinen lintu. Nyt se kuhisi muurahaisia ja toukkia. Luonnonkiertokulkua.

Perjantai-illan kevennys

Minulle on muodostunut perinteeksi ottaa kuvia pikkulinnuista tänne blogiini. Tämäkään vuosi ei ole poikkeus! Nauttikaa!

Klikkaathan kuvia saadaksesi ne isommaksi!

Tuleeko sinun bongattua lintuja? Minun kämppis nauroi minun lintukuville tänään ja totesi vaan, meikä ei harrasta tuota tipujen bongailua ;)!

Bug's Life

Välistä, kun pysähtyy, ja katselee ympärilleen hiukan tarkemmin, huomaa kuinka monen kanssa sitä tätä maailman kolkkaa tallustaa. Saanko esitellä teille maalla asuvat naapurini.

Tässä on Mr.Selkä. Nimeään hän ei suostunnut kertomaan, mutta epäilen hänen olevan ulkomailta.

Jaahas. Hänkin oli aika hiljainen kaveri.

Vaikka, hän oli hiljainen kaveri, hän oli kova poseraamaan.

Viimeisempänä, mutta ei vähäisempänä Herra Karvaturri. Hän kertoi olevansa aivan liian masentunnut tähän maailmaan löntystelemään. Joten hän aikoo kuulemma koteloitua ja lennellä takaisin tähän maailmaan perhosena.
Niinpä niin.
Copyright of Pictures by BellaGodiva

Free As A Bird

Tämän vuoden tipukuvat.

Hömö 1

Hömö 2

Hömö 3

Hömö 4

Copyright of pictures BellaGodiva

Olen tullut siihen tulokseen, että Hömötiaiset nauttii kameran edessä olemisesta. Kuten kuvista näkyy!

Uloshengitys

Olen pitännyt tietoista hengähdystaukoa koneella olemisesta. Tämän vuoksi en ole päivittännyt blogiani. Koneella poissa oleminen, on tehnyt sielulleni vain hyvää. Se on puhdistunnut, eikä ota tätä näyttöä, näppäimistöä niin vakavasti. En ole unohtannut kuitenkaan blogiani. Se on pyörinnyt mielessäni useat kerran, että mitä seuraavaksi päivittäisin. Paljon olisi kerrottavaa, silti niin vähäsen. Maalta olemisesta jäi muutama kuva julkaisematta, jotka julkaisen tämän postauksen yhteydessä. Julkaisen myös tuoreita kuvia, jotka ovat tänään otettu ihan Oulun puistossa. Joten päästän teidän silmänne katselemaan otamiani kuvia.

Kesän viimeisiä henkosia.

Tämä pikkuinen nokkosperhonen oli eksynnyt jostakin sisälle ihasteltavaksi.

Sitähän minun oli sitten pakko häiriköidä kamerani kanssa!

Pikkuinen tahtoi takaisin ulos sillä se viihtyi ikkunan vieressä parhaiten.

Ei niin kiva yllättys odotti ladon laatikossa. En oikein saannut hyvää kuvaa, kun en uskaltannut mennä lähelle!

Road To Nowhere!

Tämä kuva onkin napattu tänään Oulun huudeilta.

Lisää tätä ihmeellistä marjaa jota ei sitten saa syödä!

Pulujen haikailuhetki toisen luo.

Ismo Alangon laulu rupesi soimaan päässäni tätä kuvaa laittaessani.

Lisää komeaa puluherraa. Voi se olla naaraskin.

Siis kävin päivälla tuolla Amazonin sademetsässä.

Vedestä.

Veden läpi sepiaan sävyihin.

Kävin tänään myös Niagaran putouksilla.

Ajankohtainen juurikin nyt. Sienet. Tämä sieni on kärpässieni ja sitä ei saa syödä!

Mikä kuvista liikutti sinua ja miksi?