Tuli aivan älytön kenkäihastus ja päätin jakaa haaveiluni teidänkin kanssa sekä sininen punk tyyli!
Ihania kenkiä ja sen hintaisia. Mitkä sinä otaisit itsellesi jos saisit?
Ja sininen punk tyyli. Mitäs pidät?
keskiviikko 28. heinäkuuta 2010
tiistai 20. heinäkuuta 2010
Maanitar 's Day
Tänään sain nimipäivälahjakseni cameo tyylisen medaljongin. En tiedä siitä mitään. Minusta se näyttää siltä, että se on käsin maalattu. Kaunis se joka tapauksessa on. Niin ja sain kuulla, tai noh lukea Facebookista, että Pain Of Salvation olisi tulossa Ouluun! JEE! Pakko mennä katsomaan sitä on nimmittäin sen verran kova bändi, että pakkohan se on nähdä livenä. Jos nämä kyseiset juorut pitävät paikkansa.
Cameo tyylinen kaulakoruni. Oletko koskaan nähnyt moista? Minusta se on aivan upea. Mitäs sinä tykkäät?
Ja taas tuli tylsä hetki joten loin Polyvoressa vaihteeksi uuden setin.
maanantai 19. heinäkuuta 2010
Tältäkö se tuntuu kun löytää ihanan mekon
Hih taisin jäädä viikonlopun viettoon sitten pitemmäksi aikaa. Noh kaikkea on kerennyt tapahtua. Nyt viime viikonloppuna kävin Rotuaari picknikillä ja pääsin taas jotenkin juttelemaan sellaisille henkilöille, kuin Paula Vesala ja Jenni Vartiainen. Keksin myös viikonlopun tohinassa kaksi Lady Gagamaista kampausta itselleni. Joita en oikeasti julkisesti kyllä päälleni pistä. Ellei ole naamiaiset. Jossain vaiheessa ostin myös itselleni ihanan mekon kolmella ja puolella eurolla. Se on mukavin mekko ikinä ja kaunis vielä ylläni. Ja sitten kuvatiivistelmää parantamaan postaustani.
Minä ja upea ja mahtava laulaja Jenni Vartiainen. Jenni ja Paula molemmat muuten kehuivat minun sarvia. Harmi vaan, kun kuva on vähän blur. Mutta ei se mitään se tekee siitä vaan mielenkiintoisemman.
Kukkaistytön mekko. Mitäs sinä pidät mekostani?
Lady Gagamainen kampaukseni. Sotilas löytyi kadulta. Kyllä kukkaistyttönen voi pitää sotilasta päässään kuhan se vaan on muovinen.
Kampaukseni salaisuus on kampa! Nyt suurinta huutoa Hollywoodin tähtösiltä suoraan. Kampa päähän ja menoksi!
Ai niin törmäsin puistossa käyskenellesäni tälläiseen olentoon.
Ja postaukseni kermaperunaksi Pemujen kuvia.
RÄISKYVÄT PEMUT! Kuvat kyllä nyt on mitä on mutta paristot loppuivat kameroista. Hieno valoshow oli kyllä Pmmp:n tyttöillä.
Oih tahtoo vielä kunnon Festareille. Kun ei ole oikein tänä kesänä vielä semmoisille päässyt.
Oih tahtoo vielä kunnon Festareille. Kun ei ole oikein tänä kesänä vielä semmoisille päässyt.
lauantai 10. heinäkuuta 2010
Hih Viikonlopun viettoon
Hei muruset nyt rupeankin viikonloppun viettoon kovan työviikon jälkeen. Tänään oli kiva työpäivä ja siitä saan kiittää mahtavaa työkaveriani, jonka kanssa oli mukavaa ja rentoa tehdä töitä! Mutta niin tänään en jaksa tänne tämän kummempia päivittää, sillä rantamaisemat ja sitä ennen kahvikupponen pullan kera houkkutelevat minua tuulettumaan! Mutta kaikille lukijoilleni oikein ihanaa viikonloppua ja tiedä vaikka huomenna jaksaisin enemmän.
Tämän kuvan myötä ihanat viikonloput kaikille! Moikka!
Tämän kuvan myötä ihanat viikonloput kaikille! Moikka!
perjantai 9. heinäkuuta 2010
Mitäs sitten löytyikään?
Kääks! Pyörähdin eilen töiden jälkeen muka pikaisesti kirpparilla. Niin enköhän, hoksannut olevani kasalla ostamassa 70-luvun verhoista tehtyjä söpöjä, pieniä tyynyliinoja. Ja seuraava lause ei varmasti tule yllätyksenä niille jotka ovat vähänkin seurannut blogiani. Ne oli niin ihanan väriset ja 70-lukuiset ja juurikin sopivan hintaiset, että eihän niitä sinnekkään voinnut jättää lojumaan. Nehän olisi voinnut joku muu viedä menessään! Tähän samaan postaukseen ynnään myös aiemmat löydöt jotka löytyivät samaan aikaan, kuin vihreä valkoinen lamppuseni.
Sitten tyynyliinat hiukan lähemässä tarkastelussa. Onko kankaan kuosi tutun näköistä? Kerro toki jos tiedät suunnittelijan!
Liian ihanat tyynyliinat muille jätettäväksi. Hintaa tuli näille söpöläisille kaikken kaikkiaan 2 euroa ja 50 centtiä.
Sitten tyynyliinat hiukan lähemässä tarkastelussa. Onko kankaan kuosi tutun näköistä? Kerro toki jos tiedät suunnittelijan!
Ja tämän ihanan mummomaisen iltalaukun löysin kirpparilta silloin, kun ostin vihreän lampun. Oli niin soma, että se oli pakko saada omaksi.
Ja siinä on niin erikoinen kuosikin. Mitäs tykkäät?
Samalla lampun löytämisreisulla löysin vielä tämän Vintage tyylisen lasinalusen vain 50 centillä! Joka on niin hieno, ettei sitä raski edes käyttää lasinalusena. Pitäisi keksiä siitä jotain muuta. Tai sitten se saa mennä taulusta.
Mikä oli sinun suosikki tämän kertaisista löydöistäni?
keskiviikko 7. heinäkuuta 2010
Hitching To San Francisco
Unelmani olisi joskus lähteä kiertämään Yhdysvaltoja autolla. Ja rakkaat lukijat minulla ei ole edes ajokorttia, joten kai unelmaani sitten kuuluu myöskin toinen osapuoli. Tosin tahtoisin kokeilla liftaamista. Olisi hauskaa liftata jostain Yhdysvaltojen pikku paikasta San Franciscoon hippien vanhaan tyysijaan. En kyllä tiedä onko liftaaminen laillista Amerikan mantereella edes. Ja Grand Canyonille tahdon päästä myöskin joku päivä. Unelmia ja Unelmia, ehkä vielä jonnain päivänä.
Näiden unelmien myötä lähden töihin ja jätän teille linkin rakkaat lukijat Scott McKenzien biisiin San Francisco.
Onko sinulla unelmaa paikasta jonne haluaisit vielä elämäsi aikana päästä?
Näiden unelmien myötä lähden töihin ja jätän teille linkin rakkaat lukijat Scott McKenzien biisiin San Francisco.
Onko sinulla unelmaa paikasta jonne haluaisit vielä elämäsi aikana päästä?
Baden - Baden
On aivan ihastunnut Chisuun! Se on niin loistava laulaja, sanoittaja ja mitä kaikkea! Tunnustan,että ihan eka piti vähän vastustaa, koska eihän mitään uutta voi ottaa vastaan heti avosylin. Chisulla on kaunis, herkkä ääni joka vapisuttaa sen hentoudellaan. Ja kuinka kauniskin Chisu on. " Sama Sydän Sama Mieli Sama Nainen" Ihana sydän, Ihana Mieli, Ihana nainen... Kyllä enemmän voi aina samastua naisartistien lauluihin, kuin miesten,koska miehillä on se äijä meininki aina, ja uudistuminen on hankalaa! Noh se on toinen asia taas se!
Chisu by BellaGodiva on Polyvore.com
Pidätkö sinä Chisun musiikista?
tiistai 6. heinäkuuta 2010
Toisenlainen sielu toisenlainen mieli
Jos saisin olla joku muu kuin minä, olisin ehdottomasti Pmmp:n toinen laulaja Paula Vesala. Minusta hän vaan on täydellinen naishahmo mitä maa kantaa päällään. Hän on fiksu, kaunis ja hänellä on unelma ammatti. Kaiken lisäksi hän osaa lypsää lehmää. Ja on tehnyt lapsen. Sitten hän seurustelee Rasmuksen Laurin kanssa, joka on aina ihan saman näköinen. Ja hän onnistuu pitämään tämän kaiken kasassa. Uransa, perheensä, itsensä. Hän on minusta yksi aikamme monista supernaisista, jonkalainen minäkin haluan olla.
Se vaan vaatii paljon työtä, kunnianhimoa ja hitonmoista itsehillintää. Mikä minusta tuntuu puuttuvan. Tahtoisin olla myös joskus tyytyväinen omaan ulkonäkööni, mikä jostain syystä tuntuu aivan mahdottomalta ajatukselta. Ulkonäkö tyytymättömyyteni vaikuttaa moni asia, esimerkiksi se, että minua on kiusattu ala-asteelta lukion ensimäisiin luokkiin asti. Milloin olin liian pieni, milloin yksinkertaisesti liian ruma kenenkään seuraan. Pojat kutsuivat minua elukaksi läpi ylä-asteen. Tämän takia tunnen varsinkin miesten seurassa äärretöntä epävarmuutta itsestäni. Onhan kaikki tällaiset kokemukset vahvistanneet minua ihmisenä, mutta kyllä toisinaan itsetuntoni valuu lattialle, kun joku tuntematon mies tai tuttukin mies toteaa minun olevan rumempi, kuin ystäväni ja tämän takia ei vaivaudu tutustumaan minuun. Sen takia olen tullut siihen tulokseen, että parempi olla yksin kuin kenenkään arvostelevan katseen kohteena. Joskus näin toisinaan toisin päin.
Se vaan vaatii paljon työtä, kunnianhimoa ja hitonmoista itsehillintää. Mikä minusta tuntuu puuttuvan. Tahtoisin olla myös joskus tyytyväinen omaan ulkonäkööni, mikä jostain syystä tuntuu aivan mahdottomalta ajatukselta. Ulkonäkö tyytymättömyyteni vaikuttaa moni asia, esimerkiksi se, että minua on kiusattu ala-asteelta lukion ensimäisiin luokkiin asti. Milloin olin liian pieni, milloin yksinkertaisesti liian ruma kenenkään seuraan. Pojat kutsuivat minua elukaksi läpi ylä-asteen. Tämän takia tunnen varsinkin miesten seurassa äärretöntä epävarmuutta itsestäni. Onhan kaikki tällaiset kokemukset vahvistanneet minua ihmisenä, mutta kyllä toisinaan itsetuntoni valuu lattialle, kun joku tuntematon mies tai tuttukin mies toteaa minun olevan rumempi, kuin ystäväni ja tämän takia ei vaivaudu tutustumaan minuun. Sen takia olen tullut siihen tulokseen, että parempi olla yksin kuin kenenkään arvostelevan katseen kohteena. Joskus näin toisinaan toisin päin.
Pmmp:n kuva viime vuoden Q-stockista
Tuntuuko sinusta joskus siltä, että toisinaan olisi elämä helpompaa olemalla joku muu? Kuka on sinun tämän ajan super-sankari? Ja muokaako menneisyys todella meistä sen mitä nyt olemme?
maanantai 5. heinäkuuta 2010
Tommy Tabermannin kohtaaminen Rajalla
Sukunimestä Tabermann mieleeni tulee sanoja, kuten taapertaja, tarporja, ja tupruttelija. Tabermannin eteen, kun laitetaan Tommy silloin mieleeni tulee aikamme tunnetuimpia runoilijoita tai se hassu setä, joka kilpaili Uutisvuodossa Jari Tervon kanssa.
Viime viikolla Suomen kansa sai tiedon, että Tommy Tabermann on poistunnut keskuudestamme. Tätä ennen tiesimme, että hänellä oli todettu kasvain, jonka vuoksi hän joutui käymään sädehoidoissa.
Sädehoitopaikoissa on outo tunnelma. Sinne voi tulla ministereitä, talonmiehiä, koti-äitejä, mummoja, nuoria. Mutta yhtä-äkkiä kaikki heistä ovat samassa rivissä istumassa odottaen vuoroaan. Hoitoon. Rivissä ihmiset kyselevät toisiltaan, montako kertaa on vielä jäljellä. Toinen näyttää parempi vointiselta edellis kerran käyniltä, kun taas viime kertaista vierustoveria ei näykkään. Se on aistittavissa. Lähellä kuolemaa ihmisestä tulee tasa-arvoinen toisen kanssa. Ja sädehoidon odotustiloissa asioista puhutaan ääneen niiden oikeilla nimillä. Eikä kierellä.
Hoitajat ovat lämpimiä ja rauhoittavia. Toisinaan sädehoito auttaa ja toisinaan ei.
Näin Tommy Tabermannin kerran ostoskeskus Rajalla. Tornion ja Haaparannan välissä. Elämäni tuntui oudolta ja kävelin ostoskeskukseen, kunnes huomasin parven ihmisiä ja kuulin tutun äänen. Riensin ääntä kohden. Näin tummiin pukeutuvan hahmon, jonka hiukset olivat vaaleat ja kiharat. Ja jäin kuuntelemaan. Sanat mitkä tulivat tuon hahmon suusta olivat juuri ne sanat, jotka minun oli tarkoitus kuulla juuri sinä hetkellä. Tunsin tipan silmäkulmassani, koska sinä hetkenä muu maailma unohtui ja tajusin jotain suurta. Harmi vaan,etten enää muista mitä runoaan Tommy Tabermann silloin lausui, mutta silloin tuntui, että juuri se lyhyt pätkä, minkä kuulin hänen runostaan oli tarkoitettu minun korville kuultavaksi, jotta taas jaksaisin tätä ihmeellistä eloa tarpoa eteenpäin.
Tommy Tabermannin muistolle, joka jatkaa eloaan meidän mielesämme ikuisesti.
Viime viikolla Suomen kansa sai tiedon, että Tommy Tabermann on poistunnut keskuudestamme. Tätä ennen tiesimme, että hänellä oli todettu kasvain, jonka vuoksi hän joutui käymään sädehoidoissa.
Sädehoitopaikoissa on outo tunnelma. Sinne voi tulla ministereitä, talonmiehiä, koti-äitejä, mummoja, nuoria. Mutta yhtä-äkkiä kaikki heistä ovat samassa rivissä istumassa odottaen vuoroaan. Hoitoon. Rivissä ihmiset kyselevät toisiltaan, montako kertaa on vielä jäljellä. Toinen näyttää parempi vointiselta edellis kerran käyniltä, kun taas viime kertaista vierustoveria ei näykkään. Se on aistittavissa. Lähellä kuolemaa ihmisestä tulee tasa-arvoinen toisen kanssa. Ja sädehoidon odotustiloissa asioista puhutaan ääneen niiden oikeilla nimillä. Eikä kierellä.
Hoitajat ovat lämpimiä ja rauhoittavia. Toisinaan sädehoito auttaa ja toisinaan ei.
Näin Tommy Tabermannin kerran ostoskeskus Rajalla. Tornion ja Haaparannan välissä. Elämäni tuntui oudolta ja kävelin ostoskeskukseen, kunnes huomasin parven ihmisiä ja kuulin tutun äänen. Riensin ääntä kohden. Näin tummiin pukeutuvan hahmon, jonka hiukset olivat vaaleat ja kiharat. Ja jäin kuuntelemaan. Sanat mitkä tulivat tuon hahmon suusta olivat juuri ne sanat, jotka minun oli tarkoitus kuulla juuri sinä hetkellä. Tunsin tipan silmäkulmassani, koska sinä hetkenä muu maailma unohtui ja tajusin jotain suurta. Harmi vaan,etten enää muista mitä runoaan Tommy Tabermann silloin lausui, mutta silloin tuntui, että juuri se lyhyt pätkä, minkä kuulin hänen runostaan oli tarkoitettu minun korville kuultavaksi, jotta taas jaksaisin tätä ihmeellistä eloa tarpoa eteenpäin.
Tommy Tabermannin muistolle, joka jatkaa eloaan meidän mielesämme ikuisesti.
Jotkut sanat ja jotkut hetket ovat sinua varten. Niinkuin tämä Juhannusyön aurinko Himangalla sääskien puriessa kuvajaa. Tuntuuko sinustakin siltä, että suurimmat ja kauniimmat tähdet sammuvat aina liian aikaisin?
sunnuntai 4. heinäkuuta 2010
Jalkahipsu vai sipsu kävi kiinni
Näin kesäisin olisi ihaninta kulkea hame päällä sandaalit jalassa. Ilman sukkahousuja tai legginsejä hameen alla. Pakko kuitenkin on tunkea jotain jalkoihin, koska minulla ainakin reidet hinkkaavat toisiaan vasten niin lujaa, että reiteni sisäpuolet näyttävät siltä, että joku on hionut niitä hiukkapaperilla. Ja se ei ole kiva tunne. Sukkahousutkaan, ei auta tähän vaivaan niiden väärän materiaalin takia. Niinpä eilen ostin kolmet legginssit joiden 95 prosentisena valmistusmateeriaalina on käytetty puuvillaa. Näin olen ne eivät revi jalkojani täysin hajalle ja jalkani voivat hengittää pari viikkoa. Ja voin pukea hamosia päälle mielin määrin. Ainoana ongelmana on tietenkin se, että ahkerana kävelijänä, legginsitkin kuluvat nopeasti ja reikiintyvät pian reisien kohdalta juurikin. Vaivaako sinua tällaiset pukeutumisongelmat? Hinkaavatko sinunkin reitesi liian tanakasti toisiaan vasten? Ja jos näin on oletko saannut ratkaisua ongelmaan? Muutakin, kun hetken kestävät legginssit? Äläkä vaan sano, että talvipakkasissa ongelmat häviää!
Kyllä hamoseni alta kurkkivat legginsit. Ja niiden käyttöön on hyvä syy!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
LinkWithin
