Alpakkalusikan uusi muoto

No niin nyt on tuunattu taas lusikoista uusi koru! Yhdestä niistä alpakkalusikoista, joista kerroin aiemmin blogissani. Koru sai uuden omistajankin sillä annoin sen ystävälleni 30-vuotis lahjaksi. Ystäväni kertoi, että siitä tuli nostalginen fiilis, koska hänen kotonaan on ollut ruusupää lusikoita. Minusta oli hassua, kun hän rupesi pohtimaan, että ketkä kaikki ovat lusikkakorua käyttäneet silloin vielä, kun se on ollut lusikka.

Tällainen lusikkakoru alpakkalusikasta tuli! Kullan värinen lehti rikkoutuneesta korusta. Mitäs mieltä sinä olet ystäväni saamasta korusta?

Alpakan taikaa

Tänään kävin jälleen kirpparilla. Ja löysin alpakkalusikoita. Myyjä osasi kertoa, että ne ovat 40- luvulta peräisin. Hienoa lusikoissa on vielä se, että ne ovat ruusupää lusikoita! Saan tehtyä kauniita lusikkakoruja, kunhan pääsen maalla käymään, kunnon työkalujen luokse.

Ihania ruusunpäälusikoita vai mitä?

Lusikoimalla maailmalle

Vääntelinpäs taas lusikkakorun.

Avain ja lukko kämppikseltä saadusta rikkinäisestä korusta. Ja tausta on tietenkin lusikasta!

Riipuksia

10 lokakuuta on kansalliskirjailijan Aleksis Kiven päivä. 10 lokaakuuta on myös minun äitini syntymäpäivä, sekä minun isäni äidin syntymäpäivä. Joten 10 lokakuuta on jäännyt mieleni syövereihin hyvin.
Asiasta seuravaan. Koruihin. Tuunailin taas viikonlopun aikana lusikoista koruja sekä yhden kellopelistä. Kellopelin satuin löytämään sattumalta vanhalta puolelta. Ja tältä tuunamani korut sitten näyttävät.

Kellopeli riipukseni, joka on myös ehdoton oma suosikkini.


Tämän kyseisen lusikkakorun olen itse asiassa tehnyt jo aikaisemmin. Tähän vaan vaihdoin laivan tilalle merihevosen.

Lusikan toisesta päästä voi saada myös näyttävän laatta riipuksen.

Avaimet käy myös koruista. Tällaisia tuunauksia tällä kertaa. Mikä on sinun suosikkisi rakas lukijani?

Ja Onneksi Olkoon nyt bloginikin kautta äidilleni syntymäpäivän johdosta! Sekä muille syntymäpäiväsankareille!

Pimp your spoons

Lisäsin vähän juttuja aiemmin tehtyihin lusikkakoruihini.

Mitäs tykkäät?

Fiilaten ja höyläten

Tänään vihdoin pääsin kirppikselle ja sain itselleni ihanan ruskean laukun. Tosin minun ystäväiseni, oli niin kiltti, että oli käynnyt eilen varaamassa minulle juuri oikeanlaisen ruskean laukun. Mukaan lähti myös toinen laukku. Ihan vintagea. Ja niistä tuli yhteensä 5 euroa! Löysin myös ihanan Tamara Aladinin suunnitteleman Pöytä nimisen kermakon, josta maksoin myös 5 euroa. Se on ihana, enkä ole aikaisemmin sitä raskinnut ostaa, koska on ollut liian kallis minun budjetille.
Toiselta kirpparilta ostin muutaman lusikan. Sillä päätin, että nyt maalla olessani voisin niistä tuunailla itselleni kaulakoruja/riipuksia. Ja heti, kun pääsin kotiin rupesin hommiin. Sahasin lusikat poikki rautasahalla. Ja sitten hioin sahatun osan liipalla. Iskä joutui avustamaan lusikoiden taivutuksessa. Mutta niistä tuli kyllä upeita. Eilen tuunasin vanhasta tietokoneen Esc-näppäimestä itselleni sormuksen. Niin joo ja Jukka-Pojan Silkkii biisi soi päässäni!

Uusi sormukseni! Itse tehty! Hyvä minä!

Viattomat lusikat seisovat kauniissa rivissä autuaan tietämättöminä kohtalostaan!

Ensimmäinen lusikkakoruni!

Innostuin sitten tekemään muutaman riipuksen.

Ihana Tamara Aladinin suunnitelema kermakko. Joka on niin siro ja kaunis.

Noh siinä ne nyt on. Laukut. Veskat. Niitä jota ei naisella voi olla koskaan liikaa.

Vielä kerran laukut. Toiselta kulmalta. Ah autuutta. Kyllä maalla on mukavaa.
Ai niin mitäs tuumaat lukijani Olenko minä jo aivan seonnut täällä maalla?