Anna sen soida

Tiedättekö tunteen, kun saa niin voimakkaan inspiraation puuskan jostain asiasta, että on vaan heti toimittava sen eteen ja saatava se loppuun välittömästi. Mutta jos ei saa, viettää monta unetonta yötä ajatuksen kummitelessa mielessä. Sitten sitä koittaa väkisen laittaa ajatuksen sivuun, laskemalla lampaita, ajattelemalla kaikkia maan ja taivaan välillä. Minulle käy näin monesti jos saan jonkin idean, enkä pääse sitä heti toteuttamaan.
Nyt minulle tuli pakkomiele työstää itselleni oma puhelinlaukku. Pääsin aikaisemmin tässä kuussa työssäni väkertämään puhelinlaukun, ja siitä innostuneena halusin, itsellenikin tehdä moisen kapistuksen. Tänään sitten menin aamusta hakemaan kirpparilta itselleni halvan laukun, ja vanhan puhelimen. Ja arvatkaas mitä. Löysin molemmat ja todella edulliseen hintaan. Lankapuhelimen sain 50centillä ja laukun 75centillä. Cheap! Illalla sitten kävin hakemassa kaupasta vielä pikaliiman, joka oli kallein koko hommasta. Illan mittaan tein itselleni kivan puhelinlaukun, joka toivon mukaan kulkee mukanani pitkään!

Siinä se sitten on, tekemäni puhelinlaukku. Suurin homma oli puhelimen purku ja puhelin kahvan kiinnittäminen toiseen hihnaan. Tosin mietin, että olisiko puhelimen kahva pitännyt kiinnittää etumaiseen hihnaan, mutta hieno se on noinkin ja ainahan sen voi onneksi vaihtaa.

Katsotaan sitä nyt monesta kulmasta. Näppäimet liimasin laukun eteen pikaliimalla. Laukussa oli edessä alunperin pikkuinen koira, mutta revin sen irti.

Tälläistä jäi jälkeen.
Mitäs pidätte minun puhelinlaukustani?