Klikkaathan kuvia nähdäksesi ne isompina!
Suomenlinnassa käynti herätti monenlaisia tunteita. Historia imeytyi ihoon auringon paisteen lailla. Meillä ystävieni kanssa, ei ollut opasta vaan harhailimme keskenämme Suomenlinnassa. Minä, kuitenkin kertoilin erilaisia tarinoita menneistä ajoista. Ystäväni nauroivatkin, että uudelleen kirjoitan koko Suomen historian. Tykit herättivät minussa pelkoa ja outoa kunnioitusta. Näin, sielujen silmin, kuinka sotilaspojat latailivat tykkejä valmiiksi taistoon ja piiloutuivat ahtaisiin maan alle rakennuttuihin käytäviin. Yltä päällä mudassa ja verestä. Nyt tuli kylmiä väreitä. Kaikki tuo on ollut totta jossain vaiheessa meidän historiaa. Ja siitä ei ole, edes kauan. Pistää miettimään, millaisia uhrauksia meidän eteen on tehty. Onneksi Suomenlinnasta ei jäänyt mieleen pelkkiä sotakuvia. Näin, kuinka vanhoissa rakennuksissa oli järjestetty tanssiaisia joissa hienot herrat kosiskelivat upeita daamejaan. Ja kuinka talonpojat ja palvelusväki ovat nauraneet ylhäisyyksille ja nauttineet rantakallioilla yö myöhään auringonlaskusta. Hassua miten joku paikka herättää niin paljon mielikuvia.
Iloista Juhannusta!
VastaaPoistaRiitta Sinikka: Kiitos ja sitä samaa sinullekin :)
Poista